perjantai 23. kesäkuuta 2017

Saniaisten alla maailma näyttää vielä kauniimmalta



Olen alkanut tykätä saniaisista. Niissä on jotain rauhallista kauneutta ja tyylikkyyttä. Keväällä niiden lehdet ilmestyvät maasta hauskoina kiekuroina jotka kasvavat ja avautuvat pikkuhiljaa komeiksi fraktaalikuvioiksi.

Matematiikasta en hirveästi ymmärrä mutta ehkä osa saniaisen viehätyksestä silti perustuu juuri näihin "matemaattisiin kuvioihin", keväisen lehden spiraaliin ja kesäisen lehden jatkumoon? Isosta saniaisen lehdestä voi löytää samanlaisena toistuvat pienen lehden josta taas löytyy uusi samanlainen, vielä pienempi lehti.




Olen miettinyt mistä metsän rauhoittava vaikutus johtuu. Äänimaailma, se on rauhallisempi kuin kaupungin keskustassa. Ympäristön liike on rauhallisempaa ja pienimuotoisempaa.

Visuaalisia ärsykkeitä metsässä  kyllä riittää; valtavasti erilaisia muotoja jne. Värimaailma on kuitenkin jotenkin sopuisa ja kaunis, semmoinen mikä pitää mielen tyynenä. Alkukesällä vihreän sävyjä on varmaan satoja mutta suurin osa kuitenkin vihreää ja kokonaisuus on siten mielen helposti hallittavissa.





Ja toistuvuus. Puiden ruongot ovat suunnilleen toistensa kaltaisia horisonttiin saakka, oksista lähtee uusia, samanlaisia oksia, sammalmättäällä on kaunis, jatkuva kuviointi. Kaikessa monimuotoisuudessaankin metsä on täynnä toistuvia, kauniita kuvioita. Ja sitten ovat nämä saniaiset.




Oh miten nättejä! Käppäilin jokunen aika sitten kaupungilta kotia kohti Keskuspuistoa pitkin ja löysin aivan huikean saniaismetsikön. Jättimäisiä kasveja oli vaikka kuinka paljon ja ne tosiaan olivat niin isoja että olisin voinut rakentaa vaikka pesän sinne lehtien suojiin eivätkä mahdolliset ohikulkijat olisi huomanneet mitään. :)

Piti tietty testata millaista on olla saniaisten suojissa; heitin kävelysauvat syrjään ja menin istumaan saniaisten sekaan. Valo oli siellä hurjan kaunista kun se siivilöity lehtien läpi ja lomitse. Tuolla olisi voinut ottaa vaikka päiväunet! :D



Leppoisaa juhannusta! :)

.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kaunis aika vuodesta - Rodopuisto ja tähän sydän!



Nyt on taas se aika vuodesta - Haagan Rodopuisto on juuri nyt aivan satumaisen upea!

Sateisen iltapäivän lenkillä menin pitkästä aikaa Rodopuiston kautta. Lenkin lenkkeilyosuudesta ei tosin meinannut tulla mitään kun pysähtelin ihailemaan ja kuvaamaan kukkaan puhjennutta puistoa. :) Puiston uudemman puolen atsaleat loistivat suorastaan räikeän kirkkaina.

Rodojen kukat hehkuivat värejä myös - tuntui että sade oikein vielä korosti sävyjä. Puisto on nyt semmoinen ihanan pinkki hattarapilvi! :D

Fuksiaa ja valkoista löytyi myös - myöhemmin ehkä näitä vielä enemmän? 

Suopursu on rodojen sukulainen - näitä pusitossa on myös, ei varsinaisesti istutettuna mutta istutetun alueen laitamilla. Ja tupasvillaakin löytyy ja jokunen hilla! Rodopuiston alue on ennen ollut suota. Hyvä pohja happamasta maasta tykkääville alppiruusuille siis. :)

Jos siis olet kukkaterapiaa (tai satumaailmaa) vailla, poikkea Haagassa on näillä seuduilla liikut. Kukinta jatkunee juhannuksen yli joten hyvin ehtii vielä. :)

Edit 16.6.2017: Linkkejä: 

Katso myös Ylen video rodopuistosta facebookissa

Lue Ylen artikkeli: Salainen puutarha keskellä kaupunkia: kuusimetristen alppiruusujen alla kuljetaan kuin kukkivassa tunnelissa













sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Makkaraa ja lettuja ulkoilmassa, parasta!




Perheen partiolaiset palasivat juuri ensimmäiseltä telttäretkeltään! :) Hyvin oli mennyt ja kivaa oli ollut. Me vanhemmat haettiin lapset suoraan leiristä; oli sen verran helposti saavutettavassa paikassa tämä heidän leirinsä. Just hyvä ensimmäisen telttaretken paikaksi.



Lapset olivat juuri tiskaamassa aamiaisastioitaan kun saavuttiin leiriin. Kiirettä ei ollut; autettiin poikia pakkaamisessa, heitettiin tikkaa, oleiltiin ja nautittiin hyvästä ilmasta. Tutkittiin lähimetsää.



Lähellä oli tämmöinen pieni purokin. Tosi nätti! :)



Sireenit ovat juri puhjenneet kukkaan, ihania! Just sopivaan aikaan kun koulutkin loppuvat pian; ajattelen nämä aina semmoisina koulunpäättäjäiskukkina ja -tuoksuna.



Partioporukka laittoi nuotion tulille ja jostain hoidettiin paikalle vielä lettutaikinaa ja makkaraa. Me vanhemmat ostettiin näitä herkkuja - ihan vaan partitoiminnan tukemiseksi hehe! No ei vaan, oli tosi kivaa syödä lounas siinä notskin ääressä kauniina päivänä!

Rinkat pakattuna, valmiina lähtöön. Pikkuisen autettiin pakkaushommassa... Itse en ole koskaan leireillyt tai telttaillut ellei jotain festarireissuja lasketa. Vaikuttaa kyllä kivalta ja tämä meidän jälkikasvu ainakin tykkää! Ehkä sitä joskus itsekin uskaltais..?! :D







lauantai 6. toukokuuta 2017

Valkovuokkoja, pähkinäpensaita ja metsäkauriita!

Joskus halailen puita, toisinaan taas panen pitkäkseni pehmoiselle metsänpohjalle valkovuokkojen keskelle. :D
Kun kameran suuntasi alas, näytti tältä... 



Nyt pitää kyllä hehkuttaa: valkovuokot ovat juuri puhjenneet kukkaan, luonto alkaa vihdoinkin räjähtää kevään vihreyteen ja sää hellii ja hemmottelee ulkoilevan kansan autuaan hyväntuuliseksi! Ihana päivä!

...ja ylöspäin kuvatessa tällaiselta kun haavat kurottelivat siniselle taivaalle.
Mikäs siinä oli pötkötellessa, oli kaunista ja mukavaa eikä muurahaisiakaan vielä riesaksi asti. :)

Eihän tuolta ulkoa olisi malttanut tulla sisätiloihin ollenkaan. Viihdyin Keskuspuistossa tänään tuntitolkulla; hengittelin kevätilmaa jossa on jo aavistus tulevasta kesästäkin, kuuntelin lintujen laulua ja ihastelin hiirenkorvia, kukkia ja eläimiä.



Päivän huippuhetki oli nähdä metsäkauriita tosi läheltä, valkovuokkojen ja pähkinäpensaiden keskellä. Tuli ihan semmoinen Lumikki-fiilis kauriita katsellessa; en olisi ihmetellyt jos jostain oli pyrähtänyt pikkulintuja olkapäälle istumaan ja perhosia lentelemään siihen ympärille. xD

Olen kauriita ennenkin lenkeillä nähnyt mutta en vielä koskaan noin läheltä ja pitkän aikaa. Loikkivat yleensä karkuun varsin vauhdikkaasti. Tänään ehdin ottaa niistä hiukan videotakin. (Tästä samaan videoon YouTuben puolella.)




Keskuspuisto on iso metsäkaistale, kaupunkimetsä ennemminkin kuin puisto. Siellä on puro, kallioita, ikivanhoja kuusia, pähkinäpensaslehtoa, monenlaisia eläimiä. Ja tämän kaiken keskellä kiertelee mukavia ulkoilureittejä.

Metrisen, lahon kannon päälle on lintu joskus tehnyt pesänsä. Tänä keväänä tässä ei taida asukkaita olla. 

Liikun tuolla kaupunkimetsässä viikottain mutta aina sielät löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa, varsinkin kun poikkeaa ulkoilureiteiltä pienemmille poluille ja pois poluiltakin. Eksymisen vaaraa ei ole; tiet reunustavat Keskuspuistoa joka puolelta ja ihmisiä tulee vastaan varmasti. Rauhallista tuolla kuitenkin aina on; tilaa on niin paljon että isokin ihmismäärä uppoaa luonnon keskelle ihan nätisti.:)



Sinivuokkojakin löysin tämän päivän reissulla. En olekaan nähnyt niitä luonnossa moneen vuoteen. En varmaan vaan ole aikaisemmin poikennut tarpeeksi niiltä kävelyreiteiltä. Nämä sinivuokot ovat jo toinen "mätäs" jonka tänä keväänä löysin.


Sivivuokot ovat aivan ihania - mutta kukkiva valkovuokkomeri on kyllä silti ehkä kauneinta keväässä. Ja pian tulevat kielot! Niitä odotellessa. :)








maanantai 1. toukokuuta 2017

Raikas ja herkullinen katkarapu-melonisalaatti ynnä muuta vappuisaa



Hei vaan, vielä ehdin toivottaa hauskaa vappua! :) Toivottavasti vappusää on sielläkin ollut kohdallaan! Ihan uskomatonta kaiken loskan ja lumipyryn jälkeen tämmöinen sää; yli kymmenen astetta lämmintä ja auringonpaistetta eikä lumesta enää häivääkään! Kevät tosiaan keikkuu nyt ja paljon!

Vähänks siistit tatskat saatiin vapputapahtumasta myös!


Me pyöräiltiin tänään kirkonmäen vapputapahtumaan; kuunneltiin musiikkiesitystä ja herkuteltiin makkaralla ja vohveleilla pihalla hengaillen. Lapsille oli kaikenlaista omaa puuhaa onginnasta alkaen ja vanhempien kanssa pääsi käymään kellotapulissakin. :) (Minä en polvivaivaisena sinne lähtenyt kapuamaan mutta oli kuulemma ollut kivat maisemat.)

Oli kivaa viettää aikaa nurmikolla istuskellen, ihan olla vaan, ympärillä iloisia ihmisiä, vappupalloja - ja sitä auringonpaistetta. :)




Kotona sitten harmi kyllä toiselle veljekselle nousikin kuume; ei ollutkaan aiempi kuumeilu vielä hellittänyt kokonaan vaikka niin optimistisesti kuviteltiin. :/ Kauniista säästä huolimatta oltiinkin sitten loppupäivä sisällä rauhakseen ja katseltiin Liikkuva linna -leffaa. Pojat osaavat sen melkein ulkoa - ja selostavat mulle mielellään elokuvan tapahtumia siinä katsellessa. Hauskaa huomata miten lapset huomaavat yksityiskohtia, metaforiakin ja eläytyvät tunnelmiin. :)

Lounasajan makkaroiden ja vohveleiden lisäksi päivällisaikaankin herkuteltiin vappufiiliksissä. Kilisteltiin yhdessä kuohuvat vapun kunniaksi; meillä aikuisilla oli lasilliset kuohuviiniä ja lapsilla simaa - joka harmi kyllä osoittautui pilaantuneeksi. :/ (Mut ei sillä oikeastaan ollut niin väliä; lapset eivät simasta olisi niin hirveästi muutenkaan perustaneet).



Ruuaksi oltiin ostettu kaikenlaista helppoa valmista kuten nakkeja ja kaupan perunasalaattia, mutta niiden lisäksi tehtiin pöytään tarjolle myös tämmöinen hiukan hiukan raikkaampi salaatti. Katkarapu-melonisalaatti on meidän kaikkien suosikki ja tätä ollaan tehty monet kerrat vieraille ja juhlapäivien aterioille. :) Määrät ovat suuntaa antavia; soveltaa voi vapaasti syöjämäärän ja oman maun mukaan. Tästä saa myös kivan lounaan varsinkin jos ottaa kylkeen vielä palan jotain hyvää leipää.

Raikas katkarapu-melonisalaatti 


  • 300 g katkarapuja (mieluummin isoja)
  • 300g leipäjuustoa
  • 1 kpl hunaja- tai galiameloni
  • 1 kpl jääsalaattiruukku
  • Puntti tilliä
  • Hiukan mustapippuria myllystä
  • Tiraus sitruunamehua ja pari tl hunajaa kastikeeksi
Sulata ja valuta katkaravut, kuutioi leipäjuusto ja paloittele meloni suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Revi salaatti ja silppua tuore tilli. Ropsauta ainesten päälle hiukan mustapippuria ja tee salaatille vielä tilkka kastiketta sitruunamehusta ja hunajasta; sekoita sitruuna ja hunaja hyvin keskenään ja kaada muiden ainesten joukkoon. Sekoita kokonaisuus ja laita tarjolle. :)





sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Keväinen juustokakku pääsiäiseksi

Juustokakussa on pääsiäisenä keltainen kiille ja pajunkissakoristeet!


Hyvää pääsiäistä! Täällä on ollut tosi viileää mutta välillä kuitenkin ihanan aurinkoista, ihan ookoo pääsiäiskelit :) . Monesti tällaiset pidemmät pyhät tuntuvat menevän ohi hujauksessa ja tuntuu ettei mitään ehdi silti tehdä.

Nyt on jotenkin ollut aikaa laittaa ruokaa ja touhuta kaikenlaista, mukavaa. Kävin aamulla jopa ihan pääsiäiskirkossa aamulla kun tuli herättyä sen verran ajoissa!

Tehtin tämmöinen pääsiäisastelma lasten kanssa tänä vuonna. 
Jouluenkeli pääsi edustustehtäviin myös pääsiäisenä ja tipusetkon saivat roolit. :)




Lapset ovat kehittäneet oman pääsiäisperinteen; heillä on sänkyjen päädyissä noitahatut joihin ilmestyy pääsisäisaamuksi suklaamunia. Tämän he kertoivat meille hyvissä ajoin ja varmistivat että niitä munia sitten varmasti hatuista löytyy! x)

Tämä pääsiäiskakku on myös lasten toiveesta tehty - joo nyt tulee makeaa mahan täydeltä mutta tulkoon nyt tämän kerran. :P



En ole pitkään aikaan juustokakkua tehnytkään ja tätä oli ihan hauskaa puuhastella. Mies on meillä hoitanut ruokailut nyt viikonlopun aikaan noin muuten joten minulla oli aikaa ja energiaakin tätä väsätä. Kokeilin tehdä tuollaisia suklaakoristeitakin, niistä tuli minusta ihan kivoja. :)


Juustokakku, pohja kaurakekseistä, resepti

  • 200 g kaurakeksejä
  • 100 g voita

Juustokakku, perusmallin täyte

  • 2 dl kuohukermaa (1 prk)
  • 300 g maustamatonta tuorejuustoa ( + tilkka maitoa notkistamiseen)
  • 3 kpl liivatelehtiä
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 dl sokeria
  • 4 rkl sitruunamehua

Keväinen juustokakku, kiille

  • 240 g säilykepersikkaa (pienempi purkki; 400 g josta 240 g persikkaa)
  • 1,5 dl appelsiinimehua
  • (sokeria)
  • 3 kpl liivatelehtiä

Pääsiäisen juustokakku, suklaakoristeet

  • 50 g tummaa taloussuklaata
  • 50 g valkoista taloussuklaata
  • Pieniä suklaamunia

Pohja: Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Murustele kaurakeksit esimerkiksi survimella, nypi joukkoon voi. Painele seos tiiviiksi pohjaksi irtopohjavuokaan.

Täyte: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen, vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto maitotilkalla, sekoita kerman joukkoon yhdessä sokerin ja vaniljasokerin kanssa. Kuumenna sitruunamehu, rutistele liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja sulata ne kuumassa mehussa. (Jos mehua tuntuu olevan liian vähän, jatka kuumalla vesitilkalla tarvittaessa.) Sulata liivatelehdet mehuun. Anna seoksen jäähtyä hieman ja sekoita ohuena nauhana muuhun täytteeseen.

Levitä täyte keksipohjan päälle tasaisesti. Anna täytteen hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Viidessä tunnissa hyytyy varmasti.

Kiille: Kun täyte on hyytynyt, valmista kiille hedelmäsoseesta ja appelsiinimehusta. (Huom! Käytä tässä vaiheessa soseeseen 1 dl appelsiinimehusta; 0,5 dl käytetään liivatteen sulattamiseen.) Minä soseuttelin tähän persikkaa sauvasekoittimella mutta lastenruokana myytävät hedelmäsoseet - kuten mango - sopivat tähän hyvin myös. Samoin kiilteen voi hyvin valmistaa vaikka pelkästä appelsiinimehusta kunhan nesteen määrä on kokonaisuudessään 3-4 dl. Kiille vaikuttaa juustokakun makuun myös - maistele ja lisää rohkeasti sokeria jos siltä tuntuu!

Kun sose on valmista, kuumenna 0,5 dl appelsiinimehua, rutistele pehmenneet liivatelehdet ylimääräisestä vedestä ja sulata ne kuumennettuun mehuun. Jäähdytä hetki ja lisää liivateseos soseeseen, sekoita. Kaada kiilleseos varovasti irtopohjavuokaan täytteen päälle. Anna hyytyä jälleen jonkun tunnin; vaikka yön yli jos kakku tarjoillaan seuraavana päivänä. Koristele kakku kun kiille on hyytynyt.

Koristeet: Sulata muutama rivi tummaa suklaata ja tee siitä leivinpaperin päälle "varpuja" pienellä pyöreäkärkisellä tyllalla. Voit käyttää pursottimena myös pakastuspussia josta leikkaat kulmasta kärjen pois. Suklaan voi sulattaa vesihauteessa tai mikrossa. Mikrossa sulattaessa kannattaa käyttää pientä tehoa ja sulatella lyhyt aika kerrallaan jotta suklaa sulaa nätisti.

Kun olet tehnyt varvut, putsaa tylla tai ota uusi pakastuspussi valkoisen suklaan (=pajunkissojen) pursotusta varten. Sulata valkoinen suklaa samalla tavalla. Pursota varpuihin varovasti pajunkissoja.

Tuollaisille sokeripäällysteisile suklaamunille kannattaa tehdä "alustat" suklaasta ja istuttaa munat alustoihin; tällä tavalla munien pinta ei sula kiilteeseen. Tee siis lopusta suklaasta pieniä "lätäköitä" ja asettele suklaamunat niihin. Tällä tavalla saat valmiita suklaamunaryhmiä kakun päälle laitettavaksi.

Irrottele koristeet varovasti leivinpaperista ennen tarjoilua ja asettele ne kakun päälle.



.




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vaaleja, virpomista ja varhaiskeväistä metsää


Viikonloppu on ollut täynnä pientä säätämistä; virpomisvalmistelut ovat olleet oma urakkansa kun lapset olivat keskenään sopineet yhteisestä virpomisreissusta. Vanhemmille tieto tuli hieman puun takaa kun meidän pojat ole aiemmin virpomassa käyneetkään.

Pajun oksat, niihin koristeet, asut, kasvomaalit ja lorut saatiin kuitenkin kaikki ajoissa hoidettua ja meiltä lähti matkaan innosta ja jännityksestä täpinöivät velho ja merirosvo! Yritin kyllä jotain enemmän pääsiäismeininkiä heille ehdottaa mutta kun rekvisiitatkin näihin löytyivät helpommin, mentiin velholla ja merirosvolla - oikein herttaisilla semmoisilla. :)

Poikien kaverin isä lähti virpojien mukaan henkiseksi tueksi ja ihan hyvä niin - hänen kauttaan lapset saivat myös vinkit muutamasta varmasta virpomispaikasta. Kiva reissu oli pojilla ollut ja saalis saatiin jaettua sopuisasti. :)




Äänestämässä käytiin tänään illansuussa - oli vähän töhö olo kun olin juuri nukkunut pitkät päikkärit. Onneksi olin ehdokkaan etsinyt jo etukäteen. Ja onneksi viikonloppuun mahtui kaiken töhöilyn ja säätämisen lisäksi ihana aurinkoinen lauantai jollon kävin taas meidän lähimetsässä eli Keskuspuistossa lataamassa akkuja.

Tuo ensimmäisen kuvan kaatunut puu ja kanto ovat semmoiset joiden äärelle pysähdyn aina kun ohi lenkkeilen. Kanto on minun korkuiseni eli reilun puolitoista metriä. On ollut aikamoinen rysähdys kun tuo puu on aikoinaan kaatunut! Nyt se on komea elinalusta ja asuinpaikka kääville ja erilaisille ötököille. Ihana. Tällä tavalla metsä elää ja kuolee kun se saa tehdä sen omaan tahtiinsa.







Tämä aika vuodesta on aika kivaa aikaa liikkua metsässä. Lumet ovat lähteneet mutta saniaiset, varpujen lehdet, heinät sun muut eivät ole vielä vallanneet metsänpohjaa. Kaikki on jotenkin paljaana vielä. Sammalet tuovat vihreyttä silti ja niitä en lakkaa ihastelemasta.

Sammalet ovat jotenkin ikiaikaisen näköisiä, tosi kauniita kun läheltä katsoo. Välillä suunnilleen konttailen sammalikoissa ihastelemassa sammalten yksityiskohtia. Mutta katsokaa nyt näitä! Onhan ne hurjan kauniita ja kiinnostavia! :D




Viime viikolla löydettiin lasten kanssa tuollaiset hauskat portaat läheltä kävelyreittiä pieneltä aukealta. Portaat eivät johda mihinkään. Varmasti tuossa kallion päällä on joku rakennus joskus ollut, mutta nyt siitä ei portaita lukuun ottamatta ole jäljellä enää mitään. Kutkuttelee mielikuvitusta! Portaat ovat  kauniit ihan tällaisenaankin. Tuo saniaismainen lehväsammal on ihan huikean nättiä tuossa kalliolle vievillä portailla kasvaessaan.





Pajunkissa-aukion laidalla huojui viehkosti tällaisia kaunokaisia. Vastaan tullut iäkkäämpi rouva ihasteli näitä samoja höytyväisiä. Olivat kuulemma olleet erityisen upeita upeita talvella, kuurassa ja lumessa. Varmasti!  Nämä talventörröttäjät eivät näytä juuri rähjääntyneen vaan ovat kauniita edelleen vaikka pian uusi kasvusto nousee tännekin. Nättinä ympäri vuoden.