Puutarhurin superviikko!

Soma pieni keltareunapikarililja! :) Näitä nousi maan pinnalle isosta sipulikasasta kaksi - ylättävän pieniä ovat, en tiedä johtuko olosuhteista vai onko lajiominaisuus. Kauniita nämä ovat joka tapauksessa. :)

Oh ja vau mitkä säät! Helatorstai oli upea, tämä päivä on ollut upea ja viikonlopustakin vaikuttaisi tulevan aivan kertakaikkisen hieno!

Torstain arkipyhä vietettiin palstalla; perheen miehet käänsivät maata ja levittelivät kanankakkaa, minä kitkin voikukkia ja huseerasin ympäriinsä suunnitellen mitä minnekin laitetaan. Nyt on lavakaulukset paikoillaan ja kukkapenkit hetken ajan siistejä. :) Mukana oli joitakin siemeniäkin mutta kun palsta-alueen kesävettä ei ole vielä avattu, ei vielä laitettu siemeniä multiin. Viikonloppuna ehkä laitetaan, oli vettä tai ei, otan sen verran vettä mukaan että saan ainakin ekat retiisit kylvettyä!

Tässä kukkii villitulppaaneihin kuuluvat parvitulppaani. Tämä kaunokainen on menestynyt palstalla aika mukavasti. "Tulppaanipenkkiin" istutetut pensasvadelmat eivät ole tulppaaneja häirinneet.

Lapset ovat nyt jo sen verran isoja että haluavat ja saavat liikua vapaammin palsta-alueella ja sen ympäristössä. Siellä he ajelevat pyörillään, juttelevat muiden palstalaisten kanssa tutkivat lähimetsiä.

Torstain tutkimusretkissä ilahdutti erityisesti poikien sienilöytö; palstojen reunamailla kasvaa näemmä korvasieniä! :O Minä en ole ikinä koskaan missään aiemmin koko elämäni aikana korvasieniä nähnyt mutta nytpä näin kun pojat sellaisia löysivät. :)

Ihka ensimmäinen koskaan näkemäni korvasieni. Tämä lienee lehtokorvasieni väristä päätellen..?

Nämä yksilöt ovat ilmeisesti lehtokorvasieniä; jonkin verran niitä tavallisia vaaleampia, lukemani perusteella maultaan miedompia ja ilmeisesti myös myrkyttömiä tai ainakin vähämyrkkyisempiä. Kun lajista ei ihan satavarmaksi voi mennä sanomaan, pitä nämäkin kiehautella samaan tapaan kuin muutkin korvasienet. 

Kirjopikarililja ilahduttaa jälleen. :)

Viimekeväinen ihastukseni kirjopikarililja kukkii taas kauniisti. Sen viereen laittelin syksyllä toisen ihastuttavan kasvin, keltareunapikarililjan pieniä ruttuisia sipuleita ja kyllähän niitä kaksi nousi maan pinalle asti. x) Mutta voi miten pikkuisia ne ovat!

Luulin niiden olevan samaa kokoa kirjopikarililjan kanssa mutta nämä ovatkin tällaisia pieniä söpöläisiä. :) Hurjan nättejä tällaisenakin. Tässä on nyt kesä aikaa pohtia laitanko noita syksyllä uudestaan vai luovutanko kun eivät kovin hyvin itäneet. Oishan nuo ihania mutta.

Ensimäinen raparperisato.

Eka raparperisato on nyt kerätty. Ihania, rapeita, punaisia varsia! Eivät nuo isoja tosiaankaan vielä ole mutta kun meidän raparperipuska on aivan valtaisan iso, voi näitä ensimmäisiä pieniä varsia kerätä ihan huoletta sadon lainkaan kärsimättä. 

Kääpiösamettikukan taimet ovat kasvaneet tasaisen vahvasti.

Kotona taimet ovat nauttineet valosta ja lämmöstä. Kääpiösamettikukan taimet ovat suorastaan ylvään jämäköitä ja maissikin on intaantunut jo hyvään kasvuun. Parskaalin hontelot taimet siirsin turvebriketeistään maitopurkkeihin mutta edelleen nuo rentoilevat miten sattuu. x) Ne eivät edes yritä suoristautua; mieluummin jatkavat kasvua siitä mihin asentoon ovat jääneet, onneksi edes jonkin verran ylöspäin kuitenkin.

Maissin taimet. Jotkut lehdet ovat ottaneet osumaa kasvihyllyn lampuista, muuten taitavat voida ihan hyvin.

Rentoa meininkiä. Parsakaalin taimilla ei ole ilmeisesti aikomustakaan ojentautua ylöspäin.

 

Viidakkokurkut ojentelevat hentoja varsian. Suunittelevat kasvihyllyn valtausta selvästi!

Kotipihalla kevään vihreys on suorastaan räjähtämäisillän..! Joka päivä on vehreämpää kuin eilen ja kohta täällä kukkivat jo kielotkin. Niitä näillä hoodeilla riittää! Kielojen kukinta-aikaan tekisi mieli kävellä ulkoilupolkuja silmät kiinni ja vain nuuhkia huumaavaa tuoksua.

Kielot ovat nousseet melkein yhdessä yössä - joissakin näkyy jo kukkanuppujakin!