Paahdettua kukkakaalia ja parmesaania

Söin tuossa yhtenä päivänä kokonaisen kukkakaalin. Ihan tuosta vain hotkaisin! :D Uunissa paahdettu kukkakaali oli minusta herrrkullista ja kun muita syöjiä tälle eväälle ei tällä kertaa ollut, vilahti ruoka vatsaani melkein huomaamatta kokonaan. Parissa erässä tosin.

Ajatus juustolla maustettuun, uunipaahdettuun kukkakaaliin tuli Tyrniä ja Tysrkyjä -blogista jossa helmikuussa tehtiin aivan ihanan kuuloista kukkakaalikeittoa. Tuo keitto olisi taatusti ollut herkkua myös, mutta ajattelin tehdä tästä tällä kertaa lisäkeversion. Paahdetun kukkakaalin makua täydentämään valikoitui juustoista parmesaani - sitä kun löytyy meiltä jääkaapista aina.

Kukkakaalipastaa! Paahdettu kukkakaali sopii hyvin myös pastan kaveriksi.

Useimmiten kukkakaali on tässä taloudessa meidän aikuisten dippikasvis, lapset tykkäävät enemmän keitetystä ja toisinaan teen kukkiksesta gratiinin yhdessä parsakaalin kanssa. Sosekeitoissa kukkakaalia tietty myös käytetään. Tämä paahdettu kukkakaali on oikein mukava uusi tapa valmistaa kukkakaalia, teen varmasti toistekin. Saattaisi maistua lapsillekin!

Viimeistään kesällä, kukkakaalin sesonkiaikaan kannattaa tätä herkkua täytyy muistaa ehdottomasti tehdä uudestaan. Siksipä lisään tähän reseptiin yhdeksi tunnisteeksi "kesän". :)

 

Paahdettua kukkakaalia ja parmesaania, resepti

• 1 kpl kukkakaali
• (1 kpl porkkana viipaleina)
• 0,3 dl ruokaöljyä
• 2 kpl valkosipulinkynsiä murskattuna
• Tiraus sitruunamehua tai vaaleaa balsamicoa
• Suolaa
• Mustapippuria
• Reilusti parmesaania kuumien kukkakaalien päälle

Lämmitä uuni 225 asteeseen, paloittele kukkakaali pienehköiksi kukinnoiksi. Sekoita kukkakaali, öljy ja mausteet, levitä kukkakaalin kukinnot laakeaan vuokaan. Paahda kukkakaaleja vajaa puoli tuntia niin että kasvikset ovat saaneet hieman väriä. Raasta paahdetun kukkakaalin päälle reilusti parmesaania ja tarjoile.

Vaalikahvit ja perinteinen kääretorttu

Perinteinen kääretorttu on taas niitä juttuja joista mulle tulee mieleen oma äiti. :) Ihan perinteinen, omenasoseella täytetty kääretorttu on se paras ja herkullisin.

Omenasosetta oli pakkasessa ja kun vaalikahveja varten tarvittiin jotain leivonnaista, ajattelin pyöräyttää tällaisen "perinneherkun" tällä kertaa. Omppusoseen lisäksi laitoin meidän vaalikahvien kääretorttuun muusattua banaania sekä villivadelmia.

Vaikka omasta pakkasesta ei omenasosetta löytyisi, on sosetta saatavana myös kauppojen hyllyiltä.  Ihan syötävän makuisiakin ovat, ainakin ne mitä itse olen testannut! Nyt kun pakkasessa oli ihan itte tehtyä sosetta, sitä tietty hyödynnettiin tällä kertaa. Omenasoseen lisäksi erilaiset hillot käyvät täytteeseen myös oikein hyvin.

Hedelmän ja marjojen lisäksi esimerkiksi rahka-kermavaahtoa, mascarponetäytteen tai vaikka vaniljakreemiä. Itse tykkään tällaisesta simppelistä versiosta, tuntuu jotenkin raikkaammalta ihan vaan marjoilla ja hedelmillä. :)

Kääretortun voi hyvin tehdä myös tavallisesta sokerikakkupohjasta. Kääretorttureseptin perunajauho tekee paistetusta levystä kuitenkin hiukan kestävämmän; sokerikakkupohjainen torttu saattaa helpommin murtua rullattaessa. Maku on toki siinäkin kohdallaan!

Perinteinen kääretorttu

• 3 kpl kananmunia
• 1 dl sokeria
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 dl perunajauhoja
• 1 tl leivinjauhetta

Kääretortun täyte, esimerkiksi

• 0,5 l omenasosetta 
• 2 kpl banaaneja soseutettuna
• 2 dl vadelmia

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe vähitellen, varovasti sekoittaen. Kaada taikina tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle. Leivinpaperia voi halutessa ensin hiukan voidella niin levy irtoaa paremmin.

Paista 225 asteessa 5-7 minuuttia. Laita pöydälle toinen leivinpaperi, ripottele sen päälle sokeria. Kumoa torttulevy leivinpaperin päälle, irrota toinen leivinpaperin torttulevun pohjasta. Levitä omenasose tai muut täytteet torttulevyn päälle ja rullaa napakaksi rullaksi. Jos täytteenä on jotain kermaista, anna levyn jäähtyä ensin.

Mustikkasmoothie retkievääksi (ja muutama Sea Life -kuva)

Me käytiin tänään Sea Lifessa, oli kivaa! Ruokablogissa kun ollaan, kerron heti kärkeen mitä reissulla syötiin: lapsilla oli eväänä mustikkasmoothieta. Joo, aika simppeli postausaihe mutta kun reissu oli niin kiva niin saan tässä smoothiereseptin siivellä postata parit kuvat  meidän retkestäkin, hehe.  Ja tokihan maukas mustikkasmoothie postauksensa ansaitsee muutenkin. :)

Nuo kuvan Granini-pullot ovat tosi käteviä ja nättejäkin eväspakkauksia tämmöisille nestemäisille välipaloille ja ihan innostavat mua tekemään jotain juotavaa välipalaa! Kaupunkiretki lasten kanssa & välipala pienessä pullossa taitaa olla mulle joku juttu; hieman vastaavanlaisen postauksen kirjoitin viimekesäisestä kesäteatterireissusta ja juotavasta vadelmajugurtista. x)

Eväät nautittiin tälläkin kertaa ulkoilmassa; nyt levähdettiin Alppipuistossa kun se sattui sopivasti matkan varrelle. Tähän aikaan keväästä puisto ei ole tietenkään hehkeimmillään mutta oli silti mukavaa  käydä käppäilemässä vanhoilla kotiseuduilla. Lapset eivät meidän Alppilan ajasta muista mitään mutta oli hauska kertoa heille Alppipuiston kärrylenkeistä ja ensimmäisistä pulkkamäkikokeiluista. Poikaset olisivat viihtynet puistossa pidempäänkin, ehkä tullaan kesällä uudelleen kun puisto on kauneimmillaan!

Mustikkasmoothie välipalaksi kahdelle leikki-ikäiselle

• 0,5 kpl banaania
• 0,5 kpl avokadoa
• 2 dl mustikoita
• Maustamatonta jugurttia
• Maitoa

Laita ainekset kulhoon, hurauta smoothieksi sauvasekoittimella. Maitoa ja jugurttia lisäsin summassa; sen verran että smoothie oli paksuhkoa mutta kuitenkin helposti juotavaa.

Smoothie on muuten helppo keino ujuttaa huipputerveellinen avokado lasten ruokavalioon; sen kermainen koostumus ja mieto maku sopivat yhteen melkeinpä minkä tahansa smoothieaineksen kanssa!

Sea Life lasten kanssa

Ja sitten siitä Sea Lifesta: Linnanmäen kupeessa sijaitseva akvaario on auki myös huvipuistokauden ulkopuolella. Se on mitä mainioin kaupunkiretkikohde lasten kanssa! Junalla tullessa kannattaa jäädä Pasilassa pois ja kävellä Alppipuiston kautta akvaariolle. Matkaa on puolitoista kilometriä joten taaperoisten tai muuten kävelymatkasta rasittuvien kanssa voi ja kannattaa tarvittaessa ottaa bussi, numerolla 23 pääsee lähimmäksi. Pääkaupunkiseudun reittioppaasta voi tarkistaa tarkat pysäkit ja aikataulut.

Liput saa hieman edukkaammin jos liittyy maksuttomaan Linnanmäen Hupiklubiin ja vilauttaa korttia kassalla.  Liittyä voi netissä tai Lintsillä paikanpäällä sesonkiaikaan.

Me ollaan käyty Sea Lifessa nyt muutamia kertoja ja hyvin ovat lapset kaloista haltioituneet jokaisessa ikävaiheessa. Ehkä eniten nyt kuudennen ikävuoden kynnyksellä joten uskallan veikata että koululaisena innostus on edelleen vähintään yhtä suurta. :)

Lastenvaunuilla Sea Lifen osin kapeillakin käytävillä ei ole kovin näppärää liikkua - meillä tosin on ollut sattuneesta syystä aikoinaan kaksostenrattaat mikä vaikuttaa mielipiteeseen. Mutta vaunut tosiaan saa Sea Lifeen ottaa jos sellaisia tarvitsee; sen takia ei kannata Sea Life -kokemusta jättää väliin. 

Nyt pääsiäisen aikaan Sea Lifessa on nähtävillä myös tipuja! Niitäkin ihasteltiin, mutta päähuomion veivät kalat, erityisesti erilaiset hait sekä "hymyilevä" rausku. :) Minä  taas vaikutun joka kerta punapiraijoista; ne ovat kovin kauniita "mörköjä" vaikka maine on aika hurja onkin.

Mieleenpainuva kokemus taisi olla myös ihan oikean, elävän merisiilin koskettaminen! Tämä tehtiin toki luvan kanssa ja valvotusti. Ilmeisesti merisiili ei hipelöijistä hirveästi hätkähdä, kunhan ollaan hellävaraisia.